Aamulla satoi lunta. Minulla oli paha mieli, mutta se haihtui nopeasti, kun avasin ikkunan ja katselin lumihiutaleiden kieppumista kohti maanpintaa.
Minulla on korkeanpaikankammo. Asun viidennessä kerroksessa. Istuin pöydällä, aivan ikkunan vieressä ja kurkin ulos ikkunasta. Avoimesta ikkunasta. Minua ei pelottanut yhtään, vaikka työnsin pääni ulos ikkunasta ja katsoin suoraan alas päin.
Vieläkin sataa lunta, eikä se haittaa minua yhtään. Se on ihan kivaa. Minä vihaan talvea ja kylmää. Ja lunta. Laskettelu ja luistelu on kivaa, mutta siihen loppuvat hyvät asiat talvessa. Miksi minusta sitten on kivaa, että sataa lunta? Ehkä haluaisin jo päästä käyttämään uutta talvitakkiani? Tai sitten vaan odotan innolla hiihtolomaa, jolloin lähden matkalle Floridaan. Jos tulee lunta, hiihtoloman on pakko olla kohta. Eikö se menekin niin? Meneehän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti